​Keväällä 2025 joukko kiinteistö- ja rakentamisalan asiantuntijoita kehitti yhteistyössä menetelmän, jonka avulla rakennusmateriaalien raaka-aineisiin liittyviä luonto-, työ- ja ihmisoikeusriskejä voidaan tunnistaa ja hallita nykyistä järjestelmällisemmin. Tavoitteena on edetä kohti koko alan yhteistä, vaiheittain kehittyvää toimintamallia.
Rakennusmateriaalien taustalla olevat toimitusketjut ovat usein pitkiä ja vaikeasti hahmotettavia.
​Erityisesti kaivannaisteollisuuden kaltaisissa alkupään tuotantovaiheissa piilee merkittäviä ympäristö- ja ihmisoikeusriskejä. 

​Hanke sai taloudellista tukea TT-säätiöltä ja sen koordinoinnista vastasi KIRAHub ry. Mukana oli noin 30 asiantuntijaa rakennuttaja-, rakennusliike-, talotekniikka-, rakennusmateriaali- ja tukkukauppatoimijoista. Lisäksi mukana olivat Rakennusteollisuus RT ja Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli. Finreim osallistui hankkeen suunnitteluun ja toteutukseen, mukaan lukien rahoitushakemuksen valmistelu yhdessä Katalysti Oy:n kanssa.

Tässä kirjoituksessani en käy läpi hankkeen tuloksia – ne ovat ladattavissa erikseen alla olevan painikkeen kautta. Sen sijaan jaan omat havaintoni siitä, miten yhteiskehityshanke saadaan vietyä onnistuneesti läpi: mitä se vaatii, mihin kannattaa panostaa, ja mitkä ovat olleet keskeiset onnistumisen edellytykset. 

​Hankkeen alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa sellainen toimialan yhteinen kestävyysongelma, johon yksittäiset yritykset tai yhteiskunta eivät ole vielä löytäneet toimivaa ratkaisua. Valmisteluun tulee koota henkilöitä, jotka ovat valmiita kantamaan esivalmisteluun liittyvää taloudellista riskiä. Avainhenkilöiltä vaaditaan vahvaa ammatillista intohimoa kestävyysasioiden edistämiseen sekä realistista ymmärrystä siitä, että kaikki systeemiset ongelmat eivät ole vielä nykytilanteessa ratkaistavissa. Osaan haasteista on jo olemassa ratkaisuja tai niitä ohjannee lähitulevaisuudessa sääntely siinä määrin, ettei yhteiskehittämistä välttämättä tarvita.
 
Samalla on tunnistettava omat vahvuudet ja mahdolliset puutteet: onko mukana sitoutunut, innostunut ja aikaansaava ydinjoukko, joka pystyy omistamaan hankkeen tavoitteet? Ja oletko itse valmis panostamaan riittävästi aikaa – myös tilanteessa, jossa suunniteltu tuntibudjetti ylittyy?

“If I had an hour to solve a problem, I’d spend 55 minutes thinking about the problem and 5 minutes thinking about solutions.”
​– Albert Einstein (lähde epävarma)
 
Hankkeen onnistumisen edellytys on, että käsiteltävä ongelma on määritelty selkeästi ja ymmärrettävästi. Vasta silloin voit arvioida, kuinka korkealla se on toimialan johtavien yritysten agendalla. Tätä vaihetta voi kutsua myös markkina-analyysiksi: onko teemaa tutkittu aiemmin, ja millaisiin tuloksiin on päädytty? Onko muilla toimialoilla meneillään vastaavia kehityshankkeita? Löytyykö aiheelle kysyntää lähitulevaisuudessa, jos kehitystyö onnistuu? Ketkä hyötyvät hankkeen tuloksista suoraan ja ketkä epäsuorasti? 
 
Samalla on tärkeää tunnistaa, millaisia yhteisiä tavoitteita toimialan kärkitoimijoilla on teeman suhteen. Onko ratkaisuna nähtävissä kaupallinen palvelu, yritysten sisäinen kehittämistyö vai kenties toimialatasoinen ekosysteemi – eli niin sanottu monitoimija-aloite? Vai voisiko kyse olla useamman lähestymistavan yhdistelmästä?
 
Usein jokin kehityshaaste on juuri noussut toimialajärjestöjen strategisiin painopisteisiin. Aiemmin ajoitus ei ehkä ole ollut otollinen, tai resursseja ei ole aiemmin ollut käytettävissä. Monesti järjestöjen strategiset tavoitteet kumpuavat jäsenorganisaatioidensa liiketoimintatarpeista, ja ne muotoutuvat yhteisiksi ylätason teemoiksi.

Usein kuulee sanottavan, että "EU-rahaa" on haettavissa miljardeja euroja – ja totta on, että rahoitusikkunoita on avoinna vielä vuoden 2025 aikana. Samaan aikaan on kuitenkin nähtävissä, että EU:n Green Deal on kohdannut vastatuulta, erityisesti uusien kestävyysraportointivelvoitteiden ja yritysvastuudirektiivien yrityksille aiheuttaman hallinnollisen kuorman vuoksi. Tästä saatan kirjoittaa vielä erillisen blogin myöhemmin tänä vuonna, mikäli omnibus-paketti saadaan valmiiksi.
 
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että mitä suuremman osan kehityshankkeen rahoituksesta yritys on valmis kattamaan itse, sitä enemmän se myös uskoo saavansa siitä hyötyä lyhyellä tähtäimellä. Toimialatasoisissa hankkeissa, joissa pyritään koko alan hyödyksi, tämä logiikka ei kuitenkaan toimi yksiselitteisesti. Ei ole reilua, että osa yrityksistä maksaa kehitystyön kustannukset, kun muut voivat hyödyntää tuloksia maksutta. Siksi optimaalinen rahoitusmalli sisältää järjestön vahvan panoksen ja julkisen tuen, joka suunnataan erityisesti jatkovaiheiden toteutukseen.
 
Toisinaan tilanne voi mennä toisinpäin: ongelma on niin ajankohtainen, ettei aikaa ole odottaa monivaiheista rahoitushakemusten prosessointia. Koska suurin osa julkisista rahoituksista on sidottu ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kiertotalouteen, voi olla, ettei juuri sinun hankkeellesi löydy sopivaa rahoitusikkunaa silloin kun tarve on akuutti.
 
Yrityslähtöisen rahoituksen hakeminen ei sekään ole nopeaa tai helppoa. On hyvä varautua siihen, että sopivien asiantuntijoiden ja kumppaneiden löytämiseksi saatat joutua käymään 50–100 keskustelua. Usein rahoituksen este ei ole osallistumismaksun määrä – kunhan se on kohtuullinen – vaan se, kuinka yrityksen avainhenkilöitä voidaan tosiasiassa sitouttaa mukaan työpajatyöhön ja yhteiskehittämiseen

​Kukaan ei halua osallistua kehityshankkeeseen, joka jää pelkän PowerPointin varaan ilman todellista konkretiaa – osallistujat kaipaavat ratkaisuja, joita voi oikeasti ottaa käyttöön. Osallistujille on annettava selkeä lupaus: nyt rakennamme yhdessä konkreettista ja käytännössä toteutettavaa ratkaisua, joka vastaa elinkeinoelämän todellisiin tarpeisiin.
 
Ratkaisu ei välttämättä ole heti valmis käyttöön hankkeen päättyessä. Käyttöönotto voi vaatia esimerkiksi muutosjohtamista, koulutusta tai toimintamallien tarkistamista yrityksissä. On kuitenkin tärkeää, että hankkeen päättyessä on olemassa selkeä seuraava askel – konkreettinen vaihe tai kokeilu, joka voidaan käynnistää heti tulosseminaarin jälkeen. Muuten hankkeelle syntynyt imu hiipuu, osallistujat hajaantuvat ja hyvät ideat jäävät ilman jatkoa.
 
Tavoitteiden asettamisen on oltava kunnianhimoista mutta realistista. Usein järkevintä on jäsentää tavoite vaiheittain: esimerkiksi ”kun saavutamme tämän ensimmäisen muutoksen toimialan käytännöissä riittävän laajasti, mahdollistaa se siirtymisen seuraavaan kehitysvaiheeseen.” Näin rakennetaan etenemispolku, joka on uskottava ja toteutettavissa.

"Plans are only good intentions unless they immediately degenerate into hard work."
– Peter Drucker
​
Tutkimus- ja kehityshankkeiden suurin kompastuskivi on usein jalkautus. Hyvät suunnitelmat ja lupaavat tulokset jäävät helposti pöytälaatikkoon, jos siirtymää käytännön toteutukseen ei ole mietitty ajoissa.

Jalkauttamisen haasteena on usein rahoituksen epävarmuus: jatkoa ei voida ennakoida ennen kuin hankkeen tulosten hyödyt on arvioitu. Silti jalkautusvaihe tulisi sisältyä jo hankkeen päätelmiin ja suosituksiin – ei irrallisena toiveena, vaan selkeänä etenemissuunnitelmana.
​
Hankkeen sponsorien ja sidosryhmien, jotka voisivat hyötyä tuloksista, tulee ymmärtää yksi keskeinen totuus: niin sanottu "kuoleman laakso" tutkimuksen ja käytännön välillä on ylitettävä. Ja juuri he ovat avainasemassa tämän vaiheen rahoittamisessa, tukemisessa ja konkretisoimisessa. Ilman sitoutumista, hyvät ideat jäävät käyttämättä ja vaikuttavuus jää syntymättä

​Jo hankkeen alkuvaiheessa on syytä miettiä, missä määrin saman tai eri toimialojen yritykset – myös keskenään kilpailevat – voivat tehdä yhteistyötä kestävyyshaasteiden ratkaisemiseksi. EU-lainsäädäntö tunnistaa ns. kestävyyssopimukset, joissa yritykset voivat yhteistyöllä edistää yhteistä kestävyyspäämäärää. Silti on tärkeää ymmärtää jo hankkeen määrittelyvaiheessa, että lopullisen ratkaisun on oltava toteutuskelpoinen myös kilpailuoikeudellisista lähtökohdista.

Tässä kohdataan usein muna–kana-tilanne: systeeminen muutos edellyttää usean osapuolen yhteistä ideointia, mutta kilpailuoikeudellisten riskien arviointi edellyttää riittävän konkreettista kuvaa lopullisesta ratkaisusta. Työpajoissa tarvitaan siis ensin yhteinen ongelmanmäärittely, analyysi ongelman osista ja alustava ratkaisuhypoteesi – vasta sen jälkeen on mahdollista arvioida tarkemmin, mitä kilpailuoikeudellisia reunaehtoja mahdollisesti liittyy toteutukseen.
​
On myös hyvä tiedostaa, että kilpailuviranomaisilta ei ole saatavissa ennakkohyväksyntää suunnitellulle yhteistyölle. Vastuu kilpailulainsäädännön noudattamisesta säilyy aina toimijoilla itsellään. Siksi kilpailuoikeuden huomioiminen ei ole pelkästään juristien asia, vaan osa ammattimaista hankesuunnittelua ja -johtamista.

Vaikeimpiinkin ongelmiin saattaa löytyä yksinkertaisia ratkaisuja – usein yllättävistä paikoista. Kaikkia ratkaisuja ei tarvitse kehittää alusta asti itse, eikä varsinkaan yksin. On mahdollista, että toisella toimialalla on jo käytössä menetelmä, joka soveltuu omaan haasteeseen riittävän hyvin, vaikka ei olisikaan täydellinen. Siksi hanketiimin kokoonpanossa kannattaa panostaa monipuolisuuteen: osallistujien erilaiset taustat, toimialakokemukset ja näkökulmat voivat tuoda ratkaisevia oivalluksia esiin.

Digitaalisuus tarjoaa nykyään tehokkaita työkaluja ratkaisujen kokeilemiseen jo hankkeen aikana. Low code -alustat ja valmiit ohjelmistotyökalut mahdollistavat ratkaisujen nopean mallintamisen ja testaamisen ilman raskasta ohjelmointia. Jos hanketiimi kykenee rakentamaan prototyypin esimerkiksi applikaation muodossa, se havainnollistaa menetelmän toimivuutta usein paljon vaikuttavammin kuin sadan sivun tekstiselitys.
​
Visualisointi ja selkeä kuvallinen esittäminen ovat ratkaisevassa roolissa – sekä työpajoissa että tulosten raportoinnissa. Ne tekevät menetelmästä ymmärrettävän, kiinnostavan ja jaettavan myös laajemmalle yleisölle.

Toimialatasoisissa kehityshankkeissa laaja osallistaminen ja palautteen systemaattinen kerääminen nousevat keskeisiksi vaiheiksi heti ongelman tarkan määrittelyn jälkeen. Uskallan väittää, että yhdelläkään asiantuntijaorganisaatiolla – eikä yksittäisellä ihmisellä tekoälyn tuella tai ilman – ole sellaista potentiaalia kuin on muutaman kymmenen alansa huippuasiantuntijan yhdessä muodostamalla ryhmällä.

Kokemukseni perusteella työpajat ovat usein tehokkain tapa toteuttaa tällainen osallistava kehitysprosessi. Ne on kuitenkin suunniteltava huolellisesti ja fasilitoitava ammattitaitoisesti. Hankkeen vetäjien kesken on oltava selkeä jaettu käsitys siitä, mikä on kunkin työpajan tavoite sekä mitä ryhmätöillä tai äänestyksillä pyritään saavuttamaan. Nämä tavoitteet on myös viestittävä osallistujille selkeästi – jo projektisuunnitelmassa, ja tarkennettava työpajojen ennakkomateriaaleissa.

Osallistujien ajankäyttö helpottuu huomattavasti, jos hankkeen vetäjät kykenevät valmistautumaan työpajojen välillä muotoilemalla keskeisistä teemoista hypoteeseja. Näitä esitellään seuraavassa työpajassa, työstetään yhdessä ja muokataan tarvittaessa jatkokehitykseen. Seuraavassa työpajassa esitetään johtopäätökset ja siirrytään uuden hypoteesin käsittelyyn.
​
Tavoitteena ei ole saavuttaa täydellistä yksimielisyyttä tai osallistujien muodollista sitoutumista ratkaisuihin, vaan löytää paras mahdollinen yhteisymmärrys käsillä olevan ongelman osa-alueen ratkaisusta – sellaisella käytännön päätöksenteon kannalta sopivalla tasolla, jota työpajoissa on osuvasti kuvattu nimellä "sopiva lentokorkeus”.

Jos tämä kirjoitus herätti ajatuksia tai tunnistit omassa organisaatiossasi kehitystarpeen, nyt on hyvä hetki toimia. Syksyllä käynnistämme #KIRAriskDD-menetelmän pilotointivaiheen – ja etsimme mukaan sitoutuneita toimijoita eri puolilta rakennusalan arvoketjua. Pilotointiin osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa menetelmän viimeistelyyn, testata sitä omassa toimintaympäristössä ja saada käytännöllistä valmennusta oman huolellisuusmenettelyn luomiseen. 
 
Ota rohkeasti yhteyttä, niin jutellaan lisää siitä, miten juuri teidän organisaationne voi olla mukana rakentamassa kestävämpää rakennusalaa.

​

#KIRAriskDD monitoimija-aloitteen tavoitteena on luoda menetelmä, jonka avulla rakentamisen arvoketjun yrityksissä voidaan hallita tehokkaasti ja priorisoidusti rakennus- ja LVISA-tuotteiden raaka-aineisiin liittyvät olennaisimmat ympäristö- ja ihmisoikeusriskit kehittyvän sääntelyn (#CSDDD ja #CSRD) ja vapaaehtoisten sitoumusten (#UNGP, #OECD_MNE) vaatimukset huomioiden.

Hankkeeseen haetaan mukaan rakennuttajia/rakennuttajakonsultteja, rakennusliikkeitä ja rakennustuoteteollisuuden yrityksiä. Ohjausryhmässä ovat sekä Rakennusteollisuus RT , Rakli ja KIRAHub..

Kiinteistöliiketoiminnan arvoketjun kuvaus #kiraESRS tietomallissa

Hankkeessa käytetty kaksoisolennaisuusanalyysiprosessi, tuttavien kesken DMA.

Piti kehittää DMA laskuri, kun vakavuuden arviointiin tuli lopulta yhteensä n. 100 kriteeriä 10 taulukkoon.

Sosiaaliseen vastuuseen tutustumista: ETUOIKEUSKEHÄ.

: Kaksoisolennaisuusanalyysin tulokset: navigointinäkymä #kiraESRS tietomallissa.

25 merkityksellistä taloudellista riskiä ja mahdollisuutta kiinteistöliiketoiminnalle (#kiraESRS arvio).

#kiraESRS tietomallin taulukot.

.Raportointisovelluksen näkymä #kiraESRS tietomallin sisältöä hyödyntäen: datapisteiden olennaisuus. ("K" = useimmille olennainen; "?" = Yrityskohtainen / joillekin mahdollisesti olennainen; "V" = vapaaehtoinen).

Varmentajalle työkaluja.

Onnistuneen hankkeen tulosseminaarissa oli hymyt herkässä :)

Lyhyesti
#kiraESRS -tietomalli on yrityksen kestävyysraportoinnin perusta, joka sisältää luettelon olennaisten kestävyystietojen hallintaan tarvittavista tiedonantovaatimuksista tiivistetysti ja sovellettuna kiinteistösektorille.

Analogia kirjanpidon tilikarttaan
#kiraESRS -tietomalli kuvaa kiinteistö- ja rakennusalan kestävyysinformaation järjestelmällisen jaon. Alalle vuoden 2024 aikana implementoitava malli auttaa organisoimaan kira-yrityksen kestävyys tapahtumat, riskit ja mahdollisuudet sekä toimintapolitiikat. 

Yhtäläisyydet yrityksen kirjanpidon tilikarttaan ja tilinpäätöksen toimintakertomukseen eivät ole sattumaa!. Jatkossa kestävyysselvitys tulee varmentaa aivan kuten tilinpäätöksenkin varmentaa tilintarkastaja. Hieman epäselvää on vielä se, milloin iXBRL kielinen kone- & ihmislukukelpoinen rakenteellinen html muotoinen tekninen ja laadullinen kestävyysselvitys on julkaistavissa: 2025 vai 2026 keväällä?

Miksi?
CSRD:n ja ESRS:n myötä yritysten kestävyysraportoinnista tulee laajempaa, läpinäkyvämpää ja vertailukelpoisempaa kuin aiemmin, jotta sijoittajat, asiakkaat ja muut sidosryhmät saavat luotettavaa tietoa yritysten ympäristö-, sosiaali- ja hallintotoimista. Tämä auttaa tekemään parempia päätöksiä ja käyttämään rahat viisaasti.

Miten?
Finreim ja Katalysti toimivat hankkeen toteuttajina Raklin ja osallistujayritysten panostuksien (€ ja henkilö-tth) avuin. Hanke toteutetaan työpajoissa, yrityskohtaisissä tapaamisissa ja sidosryhmäkeskusteluissa. Tietomalli luodaan kaupalliseen tietomallityökaluun.

On hyvin mahdollista, että #kiraESRS -hankkeesta tunnistetaan spin offeja, joita kiihdytetään hankkeen ohjausryhmässä CO2DataHubissa c/o #KIRAHub - joka muuten täytti juuri viisi vuotta! 

Tuntuuko CSRD & ESRS tiedonantovaatimusten 1178 mahdollista datapistettä paljolta? Ihan varmasti! Yksistään Ilmastonmuutos ESRS E1 datapisteitä on 220 ja ne ovat mielestäni hyvin vaativia.

Mielestäni Draft List of ESRS Data Points helpottaa suunnattomasti ESRS:n soveltamisessa ja sitä on hyvä pitää rinnalla kun perehtyy noin 300 sivuiseen ESRS standardin vaatimuksiin.

Tiivistelmä miten exceliä voi hyödyntää (alla oleva perustuu pääosin "(Draft) List of ESRS datapoints – Implementation Guidance" -dokumenttiin):

• lista soveltuu hyvin kestävyysraportoinnin rakenteen suunnitteluun ja raportoinnin päällekkäisyyksien välttämiseen
• lista ei ole sitova lakiin perustuva dokumentti
• listassa on kaikki mahdolliset aihekohtaiset datapisteet riippumatta raportointivelvollisen yrityksen olennaisuusanalyysin tuloksista: esim. CSRD raportointivelvollisen kiinteistönomistajan kestävyysdatapisteiden määrä on siis olennaisesti alhaisempi kuin tuo n. 1000 
• lista on vain suurille CSRD velvollisille yrityksille. Myöhemmin raportointivellisuuden piiriin tuleville PK-yrityksille tullee mahdollisesti oma excel-listansa
• lista ei sovellu alakohtaisten tiedonantovaatimusten laatimiseen. Huom! Kiinteistö- ja rakennusalan yrityksille ei ole tällä hetkellä valmistelussa tai edes aikataulussa omia alakohtaisia standardeja
• excel-lista ei edusta digitaalista ESRS XBRL -taksonomiaa: eli excel-listaa ei voi sellaisenaan käyttää pohjana laadittaessa koneellisesti luettavaa kestävyysraporttia; luonnos ESRS XBRL tullee EFRAGilta vuoden 2024 alussa
•  lista ei kata sellaisia olennaisia kestävyysseikkoja, jotka joidenkin yritysten on otettava huomioon (mikäli olennaisuusanalyysin tulos näin edellyttää), vaikka niitä ei ole esitetty ESRS:ssä ja excel-listassa, ks. tarkemmin ESRS 1 kappale 11.

Erinomainen kuva on lainattu Anna Lengletiltä LinkedInistä.  Erillisten datapisteiden lukumäärä tulee toivottavasti edelleen supistumaan XBRL:ssä kun rivejä "yhdistetään",

​Mitä hyötyä on yhteiskunnalle, yrityksille, sijoittajille jne. siitä, että merkittäviä EU:ssa toimivia yrityksiä velvoitetaan 1.1.2024 tilikaudesta alkaen raportoimaan aiempaa tarkemmin vaikutuksistaan ympäristöön ja ihmisiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista itse yritykseen? 
 
Voisi pessimisesti ajatella, että yritykset eivät kuitenkaan tee riittävän nopeasti vapaaehtoista kehitystyötä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Niiden ei ole tarvinnut, koska asiakkaat eivät ole kyenneet erottamaan yritysten välillä eroja ilmastotyössä. Trendinä on ollut #greenwashing to #greenhushing. 
 
Tai että valtavasti painavampi raportoinnin taakka vie niukkoja asiantuntijaresursseja hiilidioksiditonnien vähentämisestä. Varsinkin kun yrityksen koko arvoketjun ympäristövaikutusten ymmärtäminen ja mittaaminen on monin verroin vaikeampaa kuin yrityksen hallinnassa olevien prosessien osalta. #supplychain
 
Olen kuitenkin optimistinen, että monella suomalaisella suuryrityksellä on jo nyt aidosti strategiansa perustuksissa kestävä kehitys. Nyt nämä yritykset saavat itsensä esille voittajina niin kuluttajien kuin rahoittajien silmissä. #corporatepurpose
 
Onnea voittajille!
 
Monelle yritykselle muutos tarkoittaa suurta työmäärää vuoden 2023 syksystä alkaen.
 
Viisi kestävyyteen ja raportointiin liittyvää ennustettani:

1. CSRD & ESRS eivät ole riittäviä Kiinteistö- ja rakennusalan yrityksille vastuullisemman strategian luomiseksi.
2. CSRD & ESRS säädöksistä jää aluksi uupumaan käytännön soveltamisen oppaat siitä, miten esimerkiksi kaksoisolennaisuusanalyysi tehdään tai miten ympäristöriskeistä ja -mahdollisuuksista johtuvat muutokset yrityksen taloudelliseen asemaan pitkällä aikavälillä mallinnetaan (skenaariot).
3. Ohjelmistotalot myyvät jo nyt automatisoituja vastuullisuusraportointiohjelmia. Tuskin tuotantokäyttöön valmiita ohjelmia on vielä kaupan hyllystä saatavilla 2023. Siksi ei ehkä kannata aloittaa raportointiin tarvittavan datan keruuta isolla pilottiohjelmistoprojektilla - eikä siihen enää olisi ehkä riittävästi aikaakaan. Todennäköisesti ensimmäiseen standardien mukaiseen vastuullisuusraporttiin data kerätään manuaalisesti eri tietojärjestelmistä ja tämän jälkeen on sitten paremmat valmiudet tehdä riittävät määritykset ohjelmiston tai integraatioiden suunnitteluun ja hankintaan. Vasta kolmannessa vaiheessa automatisoitu tiedon keruu mahdollisesti laajenee raportointivelvollisen keskeisimpiin alihankintaketjuihin.
4. Yrityksen alihankkijoilta tarvittavan vastuullisuusdatan kerääminen voi johtaa jopa toimittajaverkostojen uudelleen arviointiin. Voi käydä niin, että pienet ja keskisuuret yritykset eivät kykene antamaan ESRS:n edellyttämiä tietoja samalla tavalla kuin suuret yritykset, joilla on paremmat tietojärjestelmät ja ympäristöasiantuntijoita. CSRD velvollisen yrityksen on ehkä valittava haluaako tukea pieniä ja tehokkaita yrityksiä arvoketjussaan ESRS:n mukaisten tietojen antamisessa vai tilaako tuotteet ja palvelut jatkossa vain suurilta yrityksiltä - ja miten vaihtoehdot vaikuttavat kilpailukykyyn ja yrityksen kannattavuuteen.
5. Miten kiinteistö- ja rakennusalan tulee tulkita standardia? Jos komissiolta ei saadakaan riittävän konkreettisia käytännön ohjeita ja esimerkkejä, mikä järjestö tai viranomainen Suomessa kokoaa toimijat pohtimaan yhteisiä tulkintoja? Missä määrin tämä on mahdollista kilpailijoiden kesken? Veikkaan, että uudet raportointivelvolliset yritykset eivät löydä enää junaa, johon voisi mennä vapaamatkustajina. Henkilöstön, johto ja hallitus mukaan lukien, pitää itse opiskella ja syventyä uusiin direktiiveihin ja mitä kestävä kehitys yritykselle todella tarkoittaa.

 
EU:n regulaatiotsunamin taustalla vaikuttaa Euroopan tahtotila olla globaali johtaja ympäristö- ja vastuullisuusasioissa. Työkaluksi on valittu regulaatio. Kilpailevalla talousalueella, USAssa, on valittu IRA (Inflation Reduction Act), joka pyrkii rahoitusta lisäämällä vauhdittamaan vihreätä siirtymää USAssa siten, että se samalla lisää taloudellista toimintaa USAssa. Uskon yleensä enemmän vapaisiin markkinoihin kuin tiukasti säänneltyihin - mutta jatkossa kansantaloudenkaan mittarina ei voi yksin olla bkt ja työpaikkojen määrä, vaan myös ympäristö ja ihminen. Siksi uskon EU:n valitsemaan tiehen, vaikka se on hitaampi, niin lopputulos on varmasti laadukkaampi.
 
Ennustan edelleen, että uusien kestävyysstandardien käyttöönotossa käynnistyy pöhinä heti vuoden 2023 kesälomien jälkeen. Pieni mahdollisuus on edelleen, että siirtymäaikoja venytetään ja standardien käytettävyyttä parannetaan vielä syksyn ja talven aikana EFRAGin toimesta tehtävillä ohjeilla tai prosessikuvauksilla. Myös yhteensopivuutta toivottavasti parannetaan ISSB (International Sustainability Board) ja SFRD (Sustainable Finance Disclosure Regulation) suuntaan, jotta eri sidosryhmille yritysten ei tarvitsisi raportoida useiden erilaisten vaatimusten mukaisesti. Ei ole kyse enää isoista eroista.

Kaiken kaikkiaan en pidä vastuullisuusraportoinnin uusia direktiivejä uhkana kiinteistö- ja rakennusalan yrityksille. Varsinaisena haasteena on edelleen innovoida ne kiertotalouden menetelmät alallemme, joilla saadaan tehokkaimmin vähennettyä rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeä uudisrakennushankkeissa. Se on vähintään 10^6 kertaa isompi systeeminen muutos kuin raportoinnin uudistaminen.

​Olen useita vuosia lukenut ja pohtinut miten voisimme nopeuttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvittavia toimia kiinteistö- ja rakennusalalla.

Siitä on jo 16 vuotta, kun IPCC ja Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore jakoivat vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon. Tahot palkittiin ilmastonmuutoksen vastaisesta työstään.

Tuntuu, että ei riittäisi, vaikka kaikki jonkun yrityksen työntekijät osaisivat IPCC:n tuoreimman raportin suositukset ulkoa. Täydellinenkään tietämys ei näytä muuttuvan riittäviksi teoiksi yrityksissä.

Pitää hyväksyä, että yritysten tehtävä on luoda arvoa omistajilleen ja sidosryhmilleen, useimmiten tässä järjestyksessä. Tavoitteen olisi kuitenkin oltava, että lisäarvoa syntyy aina molemmille  ja arvon summa olisi suurempi kuin 1+1. (Tarkistin asian Chat GPT:stä: ”The most important task of private corporations can be seen as creating economic value for their shareholders while also fulfilling their broader social responsibilities to the wider society.”)

Jotta yrityksesi hallitus hyväksyy oikean suuruiset resurssit ilmasto- ja vastuullisuustyöhön, on päätösesityksesi rakennettava kuten muutkin business esitykset: taloudellisin tunnusluvuin. Jos pystyt lisäksi esittämään riskianalyysin talousluvuin, niin hallitus voi jo luottavaisin mielin todeta investoinnit yritysvastuuseen kannattaviksi.

Tämän vuoksi olen kehittänyt ilmastotiekartan yhdistettynä kassavirtalaskelmaan. Olen nimennyt laskentamallin CO2€ Compass applikaatioksi. 

Nyt yrittäjänä olen myös havahtunut siihen, että vastuullisuuskriteerien (regulaatio ja vapaaehtoiset) ja niiden edellyttämän raportoitavan datan määrä kasvaa valtavasti joka vuosi. Riskinä on, että yritysten resurssit riittävät vain regulaatiokriteereihin reagointiin ja muut potentiaaliset ESG-kehitystoimet jäävät vähäisiksi.

Tämän vuoksi loin ESG Compass applikaation, jonka ydin on rakentamassani tietokannassa. Tietokanta kehittyy ja täydentyy koko ajan. Tietokannan rakentamisen yhteydessä olen luokitellut ja pisteyttänyt kiinteistö- ja rakennusalalle tärkeimmät kriteerit olennaisuuden perusteella.
​
En ole enää niin huolissani, vaikka sääntelyä tuleekin jatkossakin valtavasti lisää. Tunnistan apin avulla helposti päällekkäiset vaatimukset regulaation ja vapaaehtoisten sitoumusten muodostamassa data-avaruudessa. Esitän apissa asiakkaalleni ne olennaisimmat kriteerit, joihin tulee keskittyä. Appi tarjoaa samalla vastuullisuusdatan hallintaan ja todentamiseen tehokkaan pilviratkaisuun - erityisesti kiinteistökauppoja ajatellen sekä myös omistamisen aikaiseen vastuullisuustyöhön.