Rakentamisalan toimitusketjujen kestävyysriskit – lähellä ja kaukana

tULOKSIA #kiraRISKdd PILOTOINNISTA 2026

Rakentamisalan vastuullisuus ei ratkea pelkästään työmaalla.

Merkittävä osa rakennusmateriaalien ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksista syntyy toimitusketjujen alkupäässä – kaivoksissa, metsissä, jalostuksessa, romupihoilla(?) ja logistiikassa. Samalla osa vakavista riskeistä sijaitsee aivan lähellämme: työmaiden alihankintaketjuissa ja niihin liittyvissä palveluissa.
​
Rakentamisala on erityinen toimiala, koska yksittäinen hanke kokoaa yhteen laajan verkoston yrityksiä – rakennuttajia, päätoteuttajia, aliurakoitsijoita, tukkuja ja rakennustuotteiden valmistajia. Näiden taustalla ovat vielä pidemmät raaka-aineketjut. Tässä verkostossa vastuullisuusriskit eivät rajaudu yhteen yritykseen, vaan kulkevat materiaalivirtojen mukana hankkeesta toiseen.

​Siksi pelkkä sopimusliite toimittajalle ei riitä.

---

1. Lähiriskit: moderni orjuus ei ole kaukainen ilmiÖ

Ensimmäinen toimitusketjun riskikategoria sijaitsee aivan lähellämme.

Rakentamis- ja kiinteistöpalvelualoilla esiintyy edelleen työperäistä hyväksikäyttöä – erityisesti alihankintaketjuissa, joissa työskentelee vieraskielisiä työntekijöitä. Kansainvälisesti rakentamisala on yksi pakkotyön riskialttiimmista toimialoista.

Silti monessa yrityksessä asia hoidetaan näin:
​

• Sopijaosapuoli allekirjoittaa eettiset ohjeet → liite sopimukseen → asia hoidettu.

Todellisuudessa tämä on usein vain muodollinen kontrolli.

Se on myös psykologisesti helppo ratkaisu. On helpompaa olla puuttumatta ympärillämme oleviin ongelmiin – varsinkin kun kyse on ihmisistä, jotka eivät puhu samaa kieltä tai jotka työskentelevät alihankintaketjun kaukaisemmissa osissa.

Mutta juuri tässä kohtaa due diligence -prosessi olisi helpoin toteuttaa.
​
Riskit ovat lähellä, toimijat ovat saavutettavissa ja vaikutusvaltaa on.

---

2. Kaukoriskit: toimitusketjun alkupäässä syntyvät suurimmat vaikutukset

Toinen riskikategoria sijaitsee paljon kauempana.

Rakennusmateriaalien raaka-aineet tulevat usein:

• kaivoksista
• kiertotalouden “kaivoksista”
• metsistä
• metallin ja mineraalien jalostusketjuista.

Juuri näissä toimitusketjujen alkupään vaiheissa syntyvät usein vakavimmat ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset.

Samalla nämä ovat juuri niitä kohtia, joihin yksittäisen rakennushankkeen vaikutusvalta on pienin. Esimerkiksi:

• kaivannaisteollisuuden ympäristövaikutukset
• metsien käytön biodiversiteettivaikutukset.

​
Näihin puuttuminen yksittäisen suomalaisen rakennushankkeen tasolla on usein lähes mahdotonta.

---

3. Strutsistrategia on houkutteleva – mutta huono

Kun toimitusketju on pitkä ja vaikutusvalta pieni, yritykselle syntyy helposti kaksi vaihtoehtoista mutta yhtä ongelmallista toimintatapaa:

1. Strutsistrategia

Ei selvitetä toimitusketjua liian pitkälle, jotta ongelmia ei tarvitse käsitellä.

2. Musta lista
​
Kun riski havaitaan, toimittaja vaihdetaan.

Kumpikaan ei ratkaise juurisyitä.

Due diligence -prosessin tarkoitus ei ole pelkästään tunnistaa riskejä, vaan vähentää haitallisia vaikutuksia.
​
Tämä edellyttää usein keskustelua toimitusketjun keskeisten toimijoiden kanssa – niiden, joilla on todellista vaikutusvaltaa alkupään toimittajiin.

4. Ratkaisu: kontrollipiste toimitusketjussA

#KIRAriskDD-pilotissa testattiin mallia, jossa toimitusketjusta tunnistetaan niin sanottu kontrollipiste.

Kontrollipiste on toimija, joka:

• tuntee oman toimitusketjunsa
• pystyy vaikuttamaan omiin toimittajiinsa
• toimii usein materiaaliketjun keskeisessä jalostusvaiheessa (esim. teräs-, sementtitehdas, saha).

Rakennushanke ei siis yritä auditoida kaivosta. Sen sijaan se arvioi kontrollipisteen kyvykkyyttä hallita oman toimitusketjunsa riskejä.
​
Pilotoinnin keskeinen havainto oli yllättävän käytännöllinen:

• kontollipisteyritykseltä kyselyyn vastaaminen vei tyypillisesti vain 30–60 minuuttia
• suurin pullonkaula ei ollut tieto vaan oikean vastaajan löytäminen yrityksessä.      

---

5. Yksittäinen yritys ei pysty tähän yksin

Pilotoinnin tärkein toimintasuositus olisi yhteistyöhön perustuva systeeminen muutos: monitioimija-aloite. Käytännössä juuri tällaisen yhteistyön käynnistäminen on kuitenkin kaikkein vaikein askel.

Yksittäinen rakennushanke tai yritys ei pysty rakentamaan tehokasta huolellisuusprosessia yksin – mutta liikkeelle kannattaa silti lähteä!

Syy on yksinkertainen:

• toimitusketjut ovat yhteisiä
• materiaalit ovat samoja
• toimittajat ovat samoja
• riskit ovat samoja.

Siksi ratkaisu on yhteinen toimintamalli. Finreim ja Katalysti  ovat ehdottaneet monitoimija-aloitetta, jossa:

• rakennetaan yhteinen riskitietopankki
• hyödynnetään yhteistä, jatkuvasti kehittyvää ja laajenevaa kyselymallia
• jaetaan tietoa toimitusketjujen riskien hallinnasta vastaajan suostumuksella ja aina kilpailuoikeudellisesti kestävällä tavalla
• vahvistetaan vaikutusmahdollisuuksia kontrollipisteissä haitallisten vaikutusten vähentämiseksi.

Kun useampi toimiala ja yritys toimii yhdessä, vaikutusvalta kasvaa. Pilotointiin osallistuneista yrityksistä yli 80 % kannatti ehdotusta.

---

6. Mitä yrityksen kannattaa tehdä nyt?

Jos toimitusketjujen riskit koskettavat yritystäsi, suosittelen kolmea askelta:

1. Tunnista toistuvat materiaaliketjut

– missä toimitusketjuissa riskit ovat merkittäviä?

2. Kuvaa oma due diligence -prosessisi

– miten riskejä tunnistetaan ja miten niihin puututaan?

3. Etsi yhteistyötä

– toimialajärjestöistä tai yritysverkostoista.

Yksittäinen yritys ei pysty rakentamaan vastuullisempaa toimitusketjua yksin. Vaikuttavuus syntyy yhteistyöstä, joka ulottuu rakennushankkeessa nykyistä pidemmälle toimitusketjuun.

---

Rakentamisalan toimitusketjujen kestävyysriskien hallintaa, #KIRAriskDD-menetelmää ja pilotoinnin oppeja käsitellään laajemmin asiantuntijaraportissa.

lATAA ASIANTUNTIJARAPORTTI