Miten rakennetaan ja johdetaan toimialan yhteinen vastuullisuushanke?

#KIRAriskDD-huolellisuusmenettely rakennusmateriaalien ympäristö- ja ihmisoikeusriskien hallintaan on nyt määritetty.

​Keväällä 2025 joukko kiinteistö- ja rakentamisalan asiantuntijoita kehitti yhteistyössä menetelmän, jonka avulla rakennusmateriaalien raaka-aineisiin liittyviä luonto-, työ- ja ihmisoikeusriskejä voidaan tunnistaa ja hallita nykyistä järjestelmällisemmin. Tavoitteena on edetä kohti koko alan yhteistä, vaiheittain kehittyvää toimintamallia.
Rakennusmateriaalien taustalla olevat toimitusketjut ovat usein pitkiä ja vaikeasti hahmotettavia.
​Erityisesti kaivannaisteollisuuden kaltaisissa alkupään tuotantovaiheissa piilee merkittäviä ympäristö- ja ihmisoikeusriskejä. 

Toimitusketjujen heikko läpinäkyvyys tekee vastuullisuustiedon selvittämisestä haasteellista niin rakennuttajille, urakoitsijoille kuin materiaalitoimittajillekin. Tätä ongelmaa ratkaisemaan kehitettiin #KIRAriskDD-hankkeessa OECD:n ohjeistukseen perustuva huolellisuusmenettely.

Yhteinen teema kokosi asiantuntijat yhteen

​Hanke sai taloudellista tukea TT-säätiöltä ja sen koordinoinnista vastasi KIRAHub ry. Mukana oli noin 30 asiantuntijaa rakennuttaja-, rakennusliike-, talotekniikka-, rakennusmateriaali- ja tukkukauppatoimijoista. Lisäksi mukana olivat Rakennusteollisuus RT ja Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli. Finreim osallistui hankkeen suunnitteluun ja toteutukseen, mukaan lukien rahoitushakemuksen valmistelu yhdessä Katalysti Oy:n kanssa.

Lue alta, miten tällainen toimialan yhteiskehityshanke rakennetaan – ja mitä sinun kannattaa tietää, jos harkitset ensimmäisen oma-aloitteisen t&k-hankkeen vetämistä.

Tässä kirjoituksessani en käy läpi hankkeen tuloksia – ne ovat ladattavissa erikseen alla olevan painikkeen kautta. Sen sijaan jaan omat havaintoni siitä, miten yhteiskehityshanke saadaan vietyä onnistuneesti läpi: mitä se vaatii, mihin kannattaa panostaa, ja mitkä ovat olleet keskeiset onnistumisen edellytykset. 

Hankkeen tulosmateriaalit RT:n sivuilta

mitä vaaditaan toimialan yhteisen kehityshankkeen luotsauksessa

1. Tunnista ratkaisematon kestävyysongelma ja kokoa sopiva hanketiimi

​Hankkeen alkuvaiheessa on tärkeää tunnistaa sellainen toimialan yhteinen kestävyysongelma, johon yksittäiset yritykset tai yhteiskunta eivät ole vielä löytäneet toimivaa ratkaisua. Valmisteluun tulee koota henkilöitä, jotka ovat valmiita kantamaan esivalmisteluun liittyvää taloudellista riskiä. Avainhenkilöiltä vaaditaan vahvaa ammatillista intohimoa kestävyysasioiden edistämiseen sekä realistista ymmärrystä siitä, että kaikki systeemiset ongelmat eivät ole vielä nykytilanteessa ratkaistavissa. Osaan haasteista on jo olemassa ratkaisuja tai niitä ohjannee lähitulevaisuudessa sääntely siinä määrin, ettei yhteiskehittämistä välttämättä tarvita.
 
Samalla on tunnistettava omat vahvuudet ja mahdolliset puutteet: onko mukana sitoutunut, innostunut ja aikaansaava ydinjoukko, joka pystyy omistamaan hankkeen tavoitteet? Ja oletko itse valmis panostamaan riittävästi aikaa – myös tilanteessa, jossa suunniteltu tuntibudjetti ylittyy?

2. Määritä ongelma selkeästi ja tunnista sen ajankohtaisuus kärkiyrityksille

“If I had an hour to solve a problem, I’d spend 55 minutes thinking about the problem and 5 minutes thinking about solutions.”
​– Albert Einstein (lähde epävarma)
 
Hankkeen onnistumisen edellytys on, että käsiteltävä ongelma on määritelty selkeästi ja ymmärrettävästi. Vasta silloin voit arvioida, kuinka korkealla se on toimialan johtavien yritysten agendalla. Tätä vaihetta voi kutsua myös markkina-analyysiksi: onko teemaa tutkittu aiemmin, ja millaisiin tuloksiin on päädytty? Onko muilla toimialoilla meneillään vastaavia kehityshankkeita? Löytyykö aiheelle kysyntää lähitulevaisuudessa, jos kehitystyö onnistuu? Ketkä hyötyvät hankkeen tuloksista suoraan ja ketkä epäsuorasti? 
 
Samalla on tärkeää tunnistaa, millaisia yhteisiä tavoitteita toimialan kärkitoimijoilla on teeman suhteen. Onko ratkaisuna nähtävissä kaupallinen palvelu, yritysten sisäinen kehittämistyö vai kenties toimialatasoinen ekosysteemi – eli niin sanottu monitoimija-aloite? Vai voisiko kyse olla useamman lähestymistavan yhdistelmästä?
 
Usein jokin kehityshaaste on juuri noussut toimialajärjestöjen strategisiin painopisteisiin. Aiemmin ajoitus ei ehkä ole ollut otollinen, tai resursseja ei ole aiemmin ollut käytettävissä. Monesti järjestöjen strategiset tavoitteet kumpuavat jäsenorganisaatioidensa liiketoimintatarpeista, ja ne muotoutuvat yhteisiksi ylätason teemoiksi.

3. Tunnista hankkeelle sopiva rahoitusmuoto ja rakenna realistinen rahoitussuunnitelma

Usein kuulee sanottavan, että "EU-rahaa" on haettavissa miljardeja euroja – ja totta on, että rahoitusikkunoita on avoinna vielä vuoden 2025 aikana. Samaan aikaan on kuitenkin nähtävissä, että EU:n Green Deal on kohdannut vastatuulta, erityisesti uusien kestävyysraportointivelvoitteiden ja yritysvastuudirektiivien yrityksille aiheuttaman hallinnollisen kuorman vuoksi. Tästä saatan kirjoittaa vielä erillisen blogin myöhemmin tänä vuonna, mikäli omnibus-paketti saadaan valmiiksi.
 
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että mitä suuremman osan kehityshankkeen rahoituksesta yritys on valmis kattamaan itse, sitä enemmän se myös uskoo saavansa siitä hyötyä lyhyellä tähtäimellä. Toimialatasoisissa hankkeissa, joissa pyritään koko alan hyödyksi, tämä logiikka ei kuitenkaan toimi yksiselitteisesti. Ei ole reilua, että osa yrityksistä maksaa kehitystyön kustannukset, kun muut voivat hyödyntää tuloksia maksutta. Siksi optimaalinen rahoitusmalli sisältää järjestön vahvan panoksen ja julkisen tuen, joka suunnataan erityisesti jatkovaiheiden toteutukseen.
 
Toisinaan tilanne voi mennä toisinpäin: ongelma on niin ajankohtainen, ettei aikaa ole odottaa monivaiheista rahoitushakemusten prosessointia. Koska suurin osa julkisista rahoituksista on sidottu ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kiertotalouteen, voi olla, ettei juuri sinun hankkeellesi löydy sopivaa rahoitusikkunaa silloin kun tarve on akuutti.
 
Yrityslähtöisen rahoituksen hakeminen ei sekään ole nopeaa tai helppoa. On hyvä varautua siihen, että sopivien asiantuntijoiden ja kumppaneiden löytämiseksi saatat joutua käymään 50–100 keskustelua. Usein rahoituksen este ei ole osallistumismaksun määrä – kunhan se on kohtuullinen – vaan se, kuinka yrityksen avainhenkilöitä voidaan tosiasiassa sitouttaa mukaan työpajatyöhön ja yhteiskehittämiseen

4. Aseta tavoitteet rohkeasti – mutta varmista, että ratkaisu on konkreettinen ja toteutettavissa

​Kukaan ei halua osallistua kehityshankkeeseen, joka jää pelkän PowerPointin varaan ilman todellista konkretiaa – osallistujat kaipaavat ratkaisuja, joita voi oikeasti ottaa käyttöön. Osallistujille on annettava selkeä lupaus: nyt rakennamme yhdessä konkreettista ja käytännössä toteutettavaa ratkaisua, joka vastaa elinkeinoelämän todellisiin tarpeisiin.
 
Ratkaisu ei välttämättä ole heti valmis käyttöön hankkeen päättyessä. Käyttöönotto voi vaatia esimerkiksi muutosjohtamista, koulutusta tai toimintamallien tarkistamista yrityksissä. On kuitenkin tärkeää, että hankkeen päättyessä on olemassa selkeä seuraava askel – konkreettinen vaihe tai kokeilu, joka voidaan käynnistää heti tulosseminaarin jälkeen. Muuten hankkeelle syntynyt imu hiipuu, osallistujat hajaantuvat ja hyvät ideat jäävät ilman jatkoa.
 
Tavoitteiden asettamisen on oltava kunnianhimoista mutta realistista. Usein järkevintä on jäsentää tavoite vaiheittain: esimerkiksi ”kun saavutamme tämän ensimmäisen muutoksen toimialan käytännöissä riittävän laajasti, mahdollistaa se siirtymisen seuraavaan kehitysvaiheeseen.” Näin rakennetaan etenemispolku, joka on uskottava ja toteutettavissa.

5. Valmistaudu jalkautukseen – ajoissa

"Plans are only good intentions unless they immediately degenerate into hard work."
– Peter Drucker
​
Tutkimus- ja kehityshankkeiden suurin kompastuskivi on usein jalkautus. Hyvät suunnitelmat ja lupaavat tulokset jäävät helposti pöytälaatikkoon, jos siirtymää käytännön toteutukseen ei ole mietitty ajoissa.

Jalkauttamisen haasteena on usein rahoituksen epävarmuus: jatkoa ei voida ennakoida ennen kuin hankkeen tulosten hyödyt on arvioitu. Silti jalkautusvaihe tulisi sisältyä jo hankkeen päätelmiin ja suosituksiin – ei irrallisena toiveena, vaan selkeänä etenemissuunnitelmana.
​
Hankkeen sponsorien ja sidosryhmien, jotka voisivat hyötyä tuloksista, tulee ymmärtää yksi keskeinen totuus: niin sanottu "kuoleman laakso" tutkimuksen ja käytännön välillä on ylitettävä. Ja juuri he ovat avainasemassa tämän vaiheen rahoittamisessa, tukemisessa ja konkretisoimisessa. Ilman sitoutumista, hyvät ideat jäävät käyttämättä ja vaikuttavuus jää syntymättä

6. Arvioi yhteistyön mahdollisuudet kilpailuoikeuden näkökulmasta jo varhaisessa vaiheessa

​Jo hankkeen alkuvaiheessa on syytä miettiä, missä määrin saman tai eri toimialojen yritykset – myös keskenään kilpailevat – voivat tehdä yhteistyötä kestävyyshaasteiden ratkaisemiseksi. EU-lainsäädäntö tunnistaa ns. kestävyyssopimukset, joissa yritykset voivat yhteistyöllä edistää yhteistä kestävyyspäämäärää. Silti on tärkeää ymmärtää jo hankkeen määrittelyvaiheessa, että lopullisen ratkaisun on oltava toteutuskelpoinen myös kilpailuoikeudellisista lähtökohdista.

Tässä kohdataan usein muna–kana-tilanne: systeeminen muutos edellyttää usean osapuolen yhteistä ideointia, mutta kilpailuoikeudellisten riskien arviointi edellyttää riittävän konkreettista kuvaa lopullisesta ratkaisusta. Työpajoissa tarvitaan siis ensin yhteinen ongelmanmäärittely, analyysi ongelman osista ja alustava ratkaisuhypoteesi – vasta sen jälkeen on mahdollista arvioida tarkemmin, mitä kilpailuoikeudellisia reunaehtoja mahdollisesti liittyy toteutukseen.
​
On myös hyvä tiedostaa, että kilpailuviranomaisilta ei ole saatavissa ennakkohyväksyntää suunnitellulle yhteistyölle. Vastuu kilpailulainsäädännön noudattamisesta säilyy aina toimijoilla itsellään. Siksi kilpailuoikeuden huomioiminen ei ole pelkästään juristien asia, vaan osa ammattimaista hankesuunnittelua ja -johtamista.

7. Älä keksi pyörää uudestaan – etsi valmiita ratkaisuja myös muualta

Vaikeimpiinkin ongelmiin saattaa löytyä yksinkertaisia ratkaisuja – usein yllättävistä paikoista. Kaikkia ratkaisuja ei tarvitse kehittää alusta asti itse, eikä varsinkaan yksin. On mahdollista, että toisella toimialalla on jo käytössä menetelmä, joka soveltuu omaan haasteeseen riittävän hyvin, vaikka ei olisikaan täydellinen. Siksi hanketiimin kokoonpanossa kannattaa panostaa monipuolisuuteen: osallistujien erilaiset taustat, toimialakokemukset ja näkökulmat voivat tuoda ratkaisevia oivalluksia esiin.

Digitaalisuus tarjoaa nykyään tehokkaita työkaluja ratkaisujen kokeilemiseen jo hankkeen aikana. Low code -alustat ja valmiit ohjelmistotyökalut mahdollistavat ratkaisujen nopean mallintamisen ja testaamisen ilman raskasta ohjelmointia. Jos hanketiimi kykenee rakentamaan prototyypin esimerkiksi applikaation muodossa, se havainnollistaa menetelmän toimivuutta usein paljon vaikuttavammin kuin sadan sivun tekstiselitys.
​
Visualisointi ja selkeä kuvallinen esittäminen ovat ratkaisevassa roolissa – sekä työpajoissa että tulosten raportoinnissa. Ne tekevät menetelmästä ymmärrettävän, kiinnostavan ja jaettavan myös laajemmalle yleisölle.

8. Osallistava kehittämismalli on toimialahankkeen varmin valinta

Toimialatasoisissa kehityshankkeissa laaja osallistaminen ja palautteen systemaattinen kerääminen nousevat keskeisiksi vaiheiksi heti ongelman tarkan määrittelyn jälkeen. Uskallan väittää, että yhdelläkään asiantuntijaorganisaatiolla – eikä yksittäisellä ihmisellä tekoälyn tuella tai ilman – ole sellaista potentiaalia kuin on muutaman kymmenen alansa huippuasiantuntijan yhdessä muodostamalla ryhmällä.

Kokemukseni perusteella työpajat ovat usein tehokkain tapa toteuttaa tällainen osallistava kehitysprosessi. Ne on kuitenkin suunniteltava huolellisesti ja fasilitoitava ammattitaitoisesti. Hankkeen vetäjien kesken on oltava selkeä jaettu käsitys siitä, mikä on kunkin työpajan tavoite sekä mitä ryhmätöillä tai äänestyksillä pyritään saavuttamaan. Nämä tavoitteet on myös viestittävä osallistujille selkeästi – jo projektisuunnitelmassa, ja tarkennettava työpajojen ennakkomateriaaleissa.

Osallistujien ajankäyttö helpottuu huomattavasti, jos hankkeen vetäjät kykenevät valmistautumaan työpajojen välillä muotoilemalla keskeisistä teemoista hypoteeseja. Näitä esitellään seuraavassa työpajassa, työstetään yhdessä ja muokataan tarvittaessa jatkokehitykseen. Seuraavassa työpajassa esitetään johtopäätökset ja siirrytään uuden hypoteesin käsittelyyn.
​
Tavoitteena ei ole saavuttaa täydellistä yksimielisyyttä tai osallistujien muodollista sitoutumista ratkaisuihin, vaan löytää paras mahdollinen yhteisymmärrys käsillä olevan ongelman osa-alueen ratkaisusta – sellaisella käytännön päätöksenteon kannalta sopivalla tasolla, jota työpajoissa on osuvasti kuvattu nimellä "sopiva lentokorkeus”.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä ja lähde mukaan pilotointiin

Jos tämä kirjoitus herätti ajatuksia tai tunnistit omassa organisaatiossasi kehitystarpeen, nyt on hyvä hetki toimia. Syksyllä käynnistämme #KIRAriskDD-menetelmän pilotointivaiheen – ja etsimme mukaan sitoutuneita toimijoita eri puolilta rakennusalan arvoketjua. Pilotointiin osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa menetelmän viimeistelyyn, testata sitä omassa toimintaympäristössä ja saada käytännöllistä valmennusta oman huolellisuusmenettelyn luomiseen. 
 
Ota rohkeasti yhteyttä, niin jutellaan lisää siitä, miten juuri teidän organisaationne voi olla mukana rakentamassa kestävämpää rakennusalaa.

​

Lähetä viesti Petrille