​Mitä hyötyä on yhteiskunnalle, yrityksille, sijoittajille jne. siitä, että merkittäviä EU:ssa toimivia yrityksiä velvoitetaan 1.1.2024 tilikaudesta alkaen raportoimaan aiempaa tarkemmin vaikutuksistaan ympäristöön ja ihmisiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista itse yritykseen? 
 
Voisi pessimisesti ajatella, että yritykset eivät kuitenkaan tee riittävän nopeasti vapaaehtoista kehitystyötä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi. Niiden ei ole tarvinnut, koska asiakkaat eivät ole kyenneet erottamaan yritysten välillä eroja ilmastotyössä. Trendinä on ollut #greenwashing to #greenhushing. 
 
Tai että valtavasti painavampi raportoinnin taakka vie niukkoja asiantuntijaresursseja hiilidioksiditonnien vähentämisestä. Varsinkin kun yrityksen koko arvoketjun ympäristövaikutusten ymmärtäminen ja mittaaminen on monin verroin vaikeampaa kuin yrityksen hallinnassa olevien prosessien osalta. #supplychain
 
Olen kuitenkin optimistinen, että monella suomalaisella suuryrityksellä on jo nyt aidosti strategiansa perustuksissa kestävä kehitys. Nyt nämä yritykset saavat itsensä esille voittajina niin kuluttajien kuin rahoittajien silmissä. #corporatepurpose
 
Onnea voittajille!
 
Monelle yritykselle muutos tarkoittaa suurta työmäärää vuoden 2023 syksystä alkaen.
 
Viisi kestävyyteen ja raportointiin liittyvää ennustettani:

1. CSRD & ESRS eivät ole riittäviä Kiinteistö- ja rakennusalan yrityksille vastuullisemman strategian luomiseksi.
2. CSRD & ESRS säädöksistä jää aluksi uupumaan käytännön soveltamisen oppaat siitä, miten esimerkiksi kaksoisolennaisuusanalyysi tehdään tai miten ympäristöriskeistä ja -mahdollisuuksista johtuvat muutokset yrityksen taloudelliseen asemaan pitkällä aikavälillä mallinnetaan (skenaariot).
3. Ohjelmistotalot myyvät jo nyt automatisoituja vastuullisuusraportointiohjelmia. Tuskin tuotantokäyttöön valmiita ohjelmia on vielä kaupan hyllystä saatavilla 2023. Siksi ei ehkä kannata aloittaa raportointiin tarvittavan datan keruuta isolla pilottiohjelmistoprojektilla - eikä siihen enää olisi ehkä riittävästi aikaakaan. Todennäköisesti ensimmäiseen standardien mukaiseen vastuullisuusraporttiin data kerätään manuaalisesti eri tietojärjestelmistä ja tämän jälkeen on sitten paremmat valmiudet tehdä riittävät määritykset ohjelmiston tai integraatioiden suunnitteluun ja hankintaan. Vasta kolmannessa vaiheessa automatisoitu tiedon keruu mahdollisesti laajenee raportointivelvollisen keskeisimpiin alihankintaketjuihin.
4. Yrityksen alihankkijoilta tarvittavan vastuullisuusdatan kerääminen voi johtaa jopa toimittajaverkostojen uudelleen arviointiin. Voi käydä niin, että pienet ja keskisuuret yritykset eivät kykene antamaan ESRS:n edellyttämiä tietoja samalla tavalla kuin suuret yritykset, joilla on paremmat tietojärjestelmät ja ympäristöasiantuntijoita. CSRD velvollisen yrityksen on ehkä valittava haluaako tukea pieniä ja tehokkaita yrityksiä arvoketjussaan ESRS:n mukaisten tietojen antamisessa vai tilaako tuotteet ja palvelut jatkossa vain suurilta yrityksiltä - ja miten vaihtoehdot vaikuttavat kilpailukykyyn ja yrityksen kannattavuuteen.
5. Miten kiinteistö- ja rakennusalan tulee tulkita standardia? Jos komissiolta ei saadakaan riittävän konkreettisia käytännön ohjeita ja esimerkkejä, mikä järjestö tai viranomainen Suomessa kokoaa toimijat pohtimaan yhteisiä tulkintoja? Missä määrin tämä on mahdollista kilpailijoiden kesken? Veikkaan, että uudet raportointivelvolliset yritykset eivät löydä enää junaa, johon voisi mennä vapaamatkustajina. Henkilöstön, johto ja hallitus mukaan lukien, pitää itse opiskella ja syventyä uusiin direktiiveihin ja mitä kestävä kehitys yritykselle todella tarkoittaa.

 
EU:n regulaatiotsunamin taustalla vaikuttaa Euroopan tahtotila olla globaali johtaja ympäristö- ja vastuullisuusasioissa. Työkaluksi on valittu regulaatio. Kilpailevalla talousalueella, USAssa, on valittu IRA (Inflation Reduction Act), joka pyrkii rahoitusta lisäämällä vauhdittamaan vihreätä siirtymää USAssa siten, että se samalla lisää taloudellista toimintaa USAssa. Uskon yleensä enemmän vapaisiin markkinoihin kuin tiukasti säänneltyihin - mutta jatkossa kansantaloudenkaan mittarina ei voi yksin olla bkt ja työpaikkojen määrä, vaan myös ympäristö ja ihminen. Siksi uskon EU:n valitsemaan tiehen, vaikka se on hitaampi, niin lopputulos on varmasti laadukkaampi.
 
Ennustan edelleen, että uusien kestävyysstandardien käyttöönotossa käynnistyy pöhinä heti vuoden 2023 kesälomien jälkeen. Pieni mahdollisuus on edelleen, että siirtymäaikoja venytetään ja standardien käytettävyyttä parannetaan vielä syksyn ja talven aikana EFRAGin toimesta tehtävillä ohjeilla tai prosessikuvauksilla. Myös yhteensopivuutta toivottavasti parannetaan ISSB (International Sustainability Board) ja SFRD (Sustainable Finance Disclosure Regulation) suuntaan, jotta eri sidosryhmille yritysten ei tarvitsisi raportoida useiden erilaisten vaatimusten mukaisesti. Ei ole kyse enää isoista eroista.

Kaiken kaikkiaan en pidä vastuullisuusraportoinnin uusia direktiivejä uhkana kiinteistö- ja rakennusalan yrityksille. Varsinaisena haasteena on edelleen innovoida ne kiertotalouden menetelmät alallemme, joilla saadaan tehokkaimmin vähennettyä rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeä uudisrakennushankkeissa. Se on vähintään 10^6 kertaa isompi systeeminen muutos kuin raportoinnin uudistaminen.

​Olen useita vuosia lukenut ja pohtinut miten voisimme nopeuttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvittavia toimia kiinteistö- ja rakennusalalla.

Siitä on jo 16 vuotta, kun IPCC ja Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore jakoivat vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon. Tahot palkittiin ilmastonmuutoksen vastaisesta työstään.

Tuntuu, että ei riittäisi, vaikka kaikki jonkun yrityksen työntekijät osaisivat IPCC:n tuoreimman raportin suositukset ulkoa. Täydellinenkään tietämys ei näytä muuttuvan riittäviksi teoiksi yrityksissä.

Pitää hyväksyä, että yritysten tehtävä on luoda arvoa omistajilleen ja sidosryhmilleen, useimmiten tässä järjestyksessä. Tavoitteen olisi kuitenkin oltava, että lisäarvoa syntyy aina molemmille  ja arvon summa olisi suurempi kuin 1+1. (Tarkistin asian Chat GPT:stä: ”The most important task of private corporations can be seen as creating economic value for their shareholders while also fulfilling their broader social responsibilities to the wider society.”)

Jotta yrityksesi hallitus hyväksyy oikean suuruiset resurssit ilmasto- ja vastuullisuustyöhön, on päätösesityksesi rakennettava kuten muutkin business esitykset: taloudellisin tunnusluvuin. Jos pystyt lisäksi esittämään riskianalyysin talousluvuin, niin hallitus voi jo luottavaisin mielin todeta investoinnit yritysvastuuseen kannattaviksi.

Tämän vuoksi olen kehittänyt ilmastotiekartan yhdistettynä kassavirtalaskelmaan. Olen nimennyt laskentamallin CO2€ Compass applikaatioksi. Se on nyt toimitettavissa massakustomoituna SaaS palveluna.


Nyt yrittäjänä olen myös havahtunut siihen, että vastuullisuuskriteerien (regulaatio ja vapaaehtoiset) ja niiden edellyttämän raportoitavan datan määrä kasvaa valtavasti joka vuosi. Riskinä on, että yritysten resurssit riittävät vain regulaatiokriteereihin reagointiin ja muut potentiaaliset ESG-kehitystoimet jäävät vähäisiksi.

Tämän vuoksi loin ESG Compass applikaation, jonka ydin on rakentamassani tietokannassa. Tietokanta kehittyy ja täydentyy koko ajan. Tietokannan rakentamisen yhteydessä olen luokitellut ja pisteyttänyt kiinteistö- ja rakennusalalle tärkeimmät kriteerit olennaisuuden perusteella.
​
En ole enää niin huolissani, vaikka sääntelyä tuleekin jatkossakin valtavasti lisää. Tunnistan apin avulla helposti päällekkäiset vaatimukset regulaation ja vapaaehtoisten sitoumusten muodostamassa data-avaruudessa. Esitän apissa asiakkaalleni ne olennaisimmat kriteerit, joihin tulee keskittyä. Appi tarjoaa samalla vastuullisuusdatan hallintaan ja todentamiseen tehokkaan pilviratkaisuun - erityisesti kiinteistökauppoja ajatellen sekä myös omistamisen aikaiseen vastuullisuustyöhön.