2025 kesällä julkaistu #KIRAriskDD menetelmää testataan 11 yrityksen yhteisessä pilottisarjassa

Saimme kovahkon myyntityön jälkeen 11 yritystä mukaan pilotoimaan #KIRAriskDD -menetelmää.

Vesan kanssa tavoitteena olleet vähintään kolme pilottia saimme juostua kasaan lokakuun lopussa.  Menetelmän testaus on nyt noin puolivälissä: kontrollipistekyselyitä on pian 50 % valmiina lähetettäväksi ja loputkin saadaan valmiiksi pian vuodenvaihteen jälkeen. Helmikuussa on tavoitteena pitää osallistujien kanssa tulosseminaari.

Havaintoja ja yllätyksiä
1)  Työpajoissa on toistuvasti pohdittu yhdessä osallistujien kanssa yhtä keskeistä kysymystä: miten saamme globaalin, suomalaisesta rakennustyömaasta usein hyvin kaukana sijaitsevan rakennustuotetehtaan aidosti kiinnostumaan due diligence -kysymyksistämme?

Pelkkä motivointikirje sähköpostilla tuskin johtaa kyselyn avaamiseen. Käytännössä tarvitaan tätä ennen henkilökohtainen kontakti – joskus jopa yksinkertaisesti puhelu. Kuka ottaa yhteyttä kehen? Toimitusjohtaja toimitusjohtajalle, ostopäällikkö myyntijohtajalle? Näillä rooleilla ja suhteilla näyttää olevan merkitystä.

2) Työpajatyöskentelyssä on ollut erityisen antoisaa seurata, miten toimitusketjun eri portailla toimivien yritysten asiantuntijat pääsevät yhdessä pureutumaan kestävyysteemoihin. Keskusteluissa on noussut esiin esimerkiksi kysymyksiä siitä, millainen toimitusketju on käytännössä silloin, kun se ulottuu maantieteellisesti ja toiminnallisesti kauas omasta arjesta, ja miksi raaka-aineiden alkuperämaan selvittäminen on olennaista. 

3) Samalla on konkretisoitunut se, miten nopeasti materiaalivirrat ovat muuttuneet. Neitseellisen raaka-aineen sijaan tuotteessa voi nykyisin olla jopa 90 prosenttia erilaisia kierrätysmateriaaleja: purkutyömaiden kipsilevymurskaa, romuttamoista peräisin olevaa metallia tai teollisuuden sivuvirtoja, jotka muuten päätyisivät jätteeksi. Tälle raaka-aineluokalle ei kuitenkaan ole vielä olemassa vakiintuneita sertifikaatteja – ei alkuperän eikä vastuullisuuden osalta – mikä tekee arvioinnista erityisen haastavaa.

4) Rakennusliikkeiden hankintaorganisaatiot ovat osoittautuneet yllättävänkin hyvin perillä toimitusketjuihin liittyvistä kestävyysriskeistä. Hankinnan asiantuntijoilla kestävyystavoitteet ovat jo korkealla tasolla, ja monissa rakennusliikkeissä on jo testattu erilaisia menetelmiä tarvittavan kestävyystiedon hankkimiseksi ja arvioimiseksi. Tämä osaaminen ei ole enää poikkeus, vaan yhä useammin osa arjen tekemistä.

5) Samanaikaisesti tilaajilla on havaittavissa hienovaraista epävarmuutta siitä, miten kestävyys voidaan konkreettisesti tuoda osaksi rakennushankkeita. Tuotteiden taustalla olevat valmistusprosessit ovat usein teknisesti monimutkaisia ja kytkeytyvät samalla esimerkiksi työoikeudellisiin kysymyksiin. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse olla kestävyyden asiantuntijoita samalla tasolla – aivan kuten rakennushankkeissakaan tilaaja harvoin laatii itse suunnitelmia. Sen sijaan tilaaja määrittelee tavoitteet ja ohjaa suunnittelua. Vastaava roolijako näyttää olevan kehittymässä myös kestävyydessä.

Yhteisen arvoketjun kestävyyden kehittäminen on siten jatkuvaa ja vaativaa työtä. Se edellyttää koulutusta, oppimista ja uudenlaista yhteistyötä toimijoiden välillä.

Alla on joulukuussa 2025 julkaistujen tiedotteiden taustalla ollut oma, tätä työtä reflektoiva versioni.

---

TIEDOTTEEN RAAKAVERSIO 10.12.2025

#KIRAriskDD on kiinteistö- ja rakentamisalalle julkaistu avoin menetelmä hallita rakennusmateriaalien raaka-aineisiin liittyviä kestävyysriskejä. Kestävyysriskeillä tarkoitetaan haitallisia vaikutuksia, jotka voivat kohdistua rakennushankkeen toimitusketjussa luontoon tai ihmisiin.
​
Menetelmän kehittäminen sai alkunsa, kun yritysten kiinnostus oman arvoketjunsa hallintaan on viime vuosina kasvanut – huolimatta EU:ssa käynnissä olevasta kestävyyden de-regulaatiosta. Yritykset eivät ole kiinnostuneita toimitusketjunsa riskeistä siis sen vuoksi, että siihen liittyisi pakottavaa lainsäädäntöä. Useilla keskisuurilla ja suurilla yrityksillä on kestävyysohjelmissaan vapaaehtoisesti sitouduttu esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja luontokadun estämiseen. Nämä yritykset haluavat, että myös niiden toimittajat jakaisivat samat arvot.

Mikä ihmeen huolellisuusprosessi​

Due diligencen eli huolellisuusprosessin voi määrittää esim. seuraavasti:

• Oman liiketoiminnan ja koko arvoketjun kattava, jatkuva huolellisuusprosessi, jossa kestävyysriskit ja haitalliset vaikutukset tunnistetaan, arvioidaan, ehkäistään, vähennetään ja niiden hallinnasta viestitään.

Varsinkin kaikkein suurimmille yrityksille huolellisuusprosessien käyttöönotto on käsillä tämän vuosikymmenen lopulla, kun Corporate Sustainability Due Diligence Directive astuu voimaan. 2025 marraskuun lopulla EU:n komissio käsitteli muutosta, joka tuo helpotusta nykyiseen - ei käyttöönotettuun - yritysvastuudirektiiviin jo ennakolta kohtuuttomiksi koettuihin vaatimuksiin.
​​
Pääpiirteissään kevennetyn direktiivin tulkitaan tarkoittavan tällä hetkellä (12/2025):

• ”Yritykset voivat nyt keskittyä arvoketjunsa niihin osiin, joissa haitallisten vaikutusten riski on suurin, ja asettaa suorat kumppanit etusijalle silloin, kun vaikutusten todennäköisyys on yhtä suuri.
• Arvoketjun täydellisen kartoituksen sijasta yritykset tekevät yleisen esiselvityksen hyödyntäen kohtuudella saatavilla olevaa tietoa.”

​#KIRAriskDD menetelmän kehittämisessä tavoitteeksi otettiin, että se on toteutettavissa rakennushankkeissa ja siksi sen tulee olla kohdennettu ja riskiperustainen. Koska kaikkein suurimmat haitalliset vaikutukset usein sijaitsevat juuri toimitusketjun alkupäässä, raaka-aineiden alkulähteillä, on menetelmässä panostettu juuri toimitusketjujen läpinäkyvyyden parantamiseen ja kestävyyden hallinnan arviointiin sekä jatkuvaan parantamiseen.

#KIRAriskDD menetelmä on valmis ja testaus on käynnissÄ

Menetelmä on kehitetty soveltaen OECD 2023 julkaisemaa Due Diligence ohjeistusta. Keskeinen osa menetelmää on kontrollipistekysely, jossa rakennushankkeen osapuolet yhdessä kysyvät kauempana toimitusketjusta olevalta yritykseltä kestävyyteen liittyen harmonisoituja kysymyksiä – jotka eivät ole vastaajalle kohtuuttomia vastata.

Menetelmä siis samaan aikaan tavoittelee todellista vaikuttavuutta toimitusketjussa sekä rationalisoitua lähestymistapaa yrityksille, joiden arvoissa kestävyys on korkealla.

Kuva 1. Kontrollipistemalli: kohdennettu ja riskiperustainen.

menetelmää testataan talvella 2025–2026

Kuva 2. 2025 pilotointiin osallistuvat yritykset

Yksitoista rakennushankkeen osapuolta, koostuen rakennuttajista, rakennusliikkeistä ja rakennustuoteteollisuuden yrityksistä, testaavat menetelmää konkreettisissa hankkeissa ja todellisilla rakennustuotteilla.
​
Ensimmäisessä testauksessa tutkittavia rakennustuotteita ovat vähähiilinen betoni, vähähiilinen teräsrunko, kipsilevyväliseinä ja puurakenteinen vesikattoelementti.

Ennen kysymysten laatimista arvioidaan toimitusketjun yritysten kestävyysraportteja ja muita julkisia tietoja kestävyyteen liittyen.  Arviointi tehdään hyödyntämällä DueSight -ohjelmaa. Kestävyysraportteja hyödyntäen moni kestävyysseikka saadaan analysoitua nopeasti  ja kysymysten määrää voidaan mahdollisesti vähentää merkittävästi. Työssä on käynyt selväksi, että globaalilla markkinalla toimivien yritysten välillä on erittäin suuria eroja siinä, miten ja missä laajuudessa ne julkistavat kestävyystietojaan. Nostaako tavanomaisten kestävyystietojen puuttuminen yrityksen riskitasoa niin paljon, että asiakas kaukana arvoketjussa joutuu lähettämään erittäin laajan kysymyspatteriston? 

Kuva 3. DueSight ohjelman testausta osana pilotointia: merkittävät erot arvoketjuun hallintaan liittyvien kestävyystietojen julkaisussa.

Kysymysrunko on rakennettu modulaarisesti siten, että se kattaa yleiset, kaikille rakennustuotteille yhteiset kysymykset sekä sektorikohtaiset ja raaka-ainekohtaiset kysymykset. Kaikki kysymysrunkoon päätyvät selvitettävät asiat ovat jo aiemmin julkaistu jossakin kansainvälisessä viitekehyksessä. Kysymykset on virtaviivaistettu nopean vastaamisen mahdollistamiseksi. Toimitusketjuissa olevien sertifikaattien ja standardien avulla saadaan yleiskuva riskienhallinnan tasosta, mutta koska sertifikaattien vaatimustaso vaihtelee paljon, on lisäksi mukana vaikeitakin kysymyksiä: esimerkiksi raaka-aineiden (neitseellinen / kierrätetty) alkuperämaihin liittyvät kysymykset.

Kuva 4. Ote kontrollipistekyselyn kysymyksistä (testattu yhtä lomakeohjelmistoa). Kysymykset päätettiin laatia  Formsilla,

​Pilotointi käynnistyi marraskuun alussa ja osallistuville yrityksille luovutetaan kaikkien pilottien tulokset (kuratoituina) helmikuussa 2026. Yritykset pääsevät hyödyntämään menetelmää konkreettisien työkalujen avulla heti keväällä 2026.